Hannu Hyvönen

Kotkan sertifikaatti luomumetsälle

Professori Erkki Lähteen työryhmä käynnisti 80-luvulla laajan kenttäkoeverkoston tavoitteena vertailla käytännössä erilaisten metsänkäsittelyjen vaikutuksia ja toimivuutta.    Muutaman vuoden kuluttua käynnistyi tiedepoliittinen ajojahti kyseenalaistamaan Lähteen tutkimusta.
Yhtenä kimmokkeena painostustoimille saattoi olla se, että Erkki Lähde nähtiin todistajaksi haastettuna metsäoikeudenkäynneissä, joissa avohakkuista kieltäytyneitä metsänomistajia syytettiin metsänhävittämisestä. Lähde kertoi omana kantanaan, etteivät syytetyt olleet syyllistyneet metsänhävittämiseen, vaan heidän harjoittamansa suurten puiden poimintahakkuu oli hyvää ja kannattavaa metsänhoitoa.

Yhtenä perusteena hyökkäykselle toistui väite Lähteen tutkimusten epätieteellisyydestä. Vaikka näyttöä syytösten tueksi ei kyettykään esittämään Lähteen vetämä tutkimus keskeytettiin ja koealat siirrettiin tutkijoiden Kari Mielikäinen ja Jari Parviainen hallintaan.  Ensi  töikseen he kirjoittivat kirjallisen porttikiellon Erkki Lähteelle vierailla tutkimusaloillaan.

Erkki Lähteen ryhmä kuitenkin kiellosta huolimatta jatkoi mittauksia perustamillaan koealoilla. Näistä tuloksista on vuosien varrella julkaistu kansainvälistä mainetta niittäneitä tutkimuksia,  jotka vahvistavat käräjillä annetut  todistajanlausunnot. Tuomitut metsänomistajat eivät hävittäneet metsiään, vaan harjoittivat ekologisesti ja ekonomisesti kestävää metsänhoitoa.

Yhdeksänkymmentaluvun lopulla saimme tilaisuuden vierailla Rautavaaralla olevalla koekentällä Ekometsätalouden Liiton retkiseurueen kanssa.

Koko koealue näkyi selvästi ilmakuvassa tummana metsäisenä saarekkeena ympäröivissä valtionmetsissä tehtyjen rannattomien avohakkuiden ja taimikoiden keskellä.  Näimme metsissä sekä alkuperäiseen tilaan jätettyjä luonnontilaisia koealoja ja niiden lomassa sitten erilaisia peitteellisen käsittelyn koealoja.  Yhteistä näille kaikille oli se, että ne näyttivät metsiltä.   Kuusen suojuspuuhakkuut ja sekametsäsuojuspuuhakkuut antoivat tuntuman metsästä ja jopa raskaalla kädellä toteutettu määrämittahakkuu näytti kymmenen vuotta hakkuun jälkeen elinvoimaiselta metsältä.

Samaa ei voinut sanoa ympäröivistä avohakkuualoista. Metsäksi niitä ei vielä voinut mieltää.
Kaikkein miellyttävin maisema oli kuitenkin jatkuvan kasvatuksen koealoilla. Miellyttäviä metsiä kulkea ja sienten ja marjojen tuotanto näytti vain vauhdittuneen hakkaamattomiin vertailumetsiin verrattuna.
Siinä metsässä kävellessä tuli tunne, että tätä metsänkäsittely parhaimmillaan on, metsänhoidon taidetta, joka säilyttää metsän kaikkia arvoja.  Ja neljännellä jatkuvan kasvatuksen koealalla katselimme sitten isoa kilpikaarnamäntyä, jonka latvassa komeili kotkan pesä.

Meille kerrottiin, että tämä kotkan pesintä oli ensimmäinen Pohjois-Savossa viiteenkymmeneen vuoteen.
- Ehkä kotkalla ja minulla on samanlainen maku, myhäili professori Erkki Lähde pesäpuun juurella.