Suomi ei kelpaa metsätalouden mallimaaksi

Metsäekonomisti Matti Palo tiivistää ansiokkaasti yhteen kirjoitukseen sen virallisen suomalaisen metsätulkinnan jonka mukaan meillä kaikki on hyvin, erinomaisesti ja ainakin paremmin kuin missään muualla. (HS 2.1.2005)

Todellisessa elämässä on kuitenkin ollut menossa metsäluonnon ja metsätalouden katastrofi, joka on nyt vääjäämättä tulossa kaikkine seurauksineen näkyväksi.

Palo kirjoittaa, että "metsissä on ollut Suomessa ainutlaatuinen rooli kansakunnan köyhyyden vähentämisessä" ja että tuloja on jaettu alueellisesti tasaisemmin kuin esimerkiksi elektroniikka ja metalliteollisuudessa on tapahtunut.

Kuinka voidaan puhua köyhyyden voittamisesta ajanjaksona, jolloin metsäteollisuuden ajama puunkorjuun rakennemuutos ajoi Suomesta yli 300000 ihmistä elintasopakolaisiksi Ruotsiin?

Tohtori Lauri Vaaran väitöskirjan mukaan tämä 70-luvulla alkanut Suuri muutto oli suoraa seurausta siitä, että metsäyhtiöt siirtyivät avohakkuisiin ja pystykauppoihin ja yhtiöt ottivat puunkorjuutyön maatalouden väeltä omaan hallintaansa.

Tilastojen mukaan metsävarannot ovat tänä mainittuna aikana kasvaneet. Tosiasiassa kuitenkin koko Pohjois-ja Itä-Suomi kärsii ankarasta tukkipuupulasta ja käytännössä mekaaninen puunjalostus toimii pääosin Venäjän tuontitukkien varassa. On tulossa 30 -50 vuoden ajanjakso jolloin päätehakkuita ei voida tehdä ja on tyydyttävä kasvatushakkuissa kerättävään pikkutukkiin. Koivutukki on loppunut länsirannikolta ja mäntytukista, varsinkin laadukkaasta, on kiristyvä pula koko maassa. Tilastoja voivat jonkun verran kaunistaa runsaat, mutta kovin lahovikaiset kuusivarat etelässä. Tilastoja katsellessa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei keskilujen varassa ei voida toimia todellisessa elämässä.

Yksi sukupolvi siis joutuu tulemaan ilman varsinaista tukkisatoa Pohjois-Suomessa. Sahojen ja sahatavaraa jalostavien yritysten alasajo on jo alkanut. Tilanne ei johdu suojeluhehtaareista, kuten metsäväki on yrittänyt väittää, vaan ylimitoitetuista hakkuista. Suojelualueita hakkaamallakaan katastrofilta ei vältyttäisi.

Köyhyyttä on siis "voitettu " tyhjentämällä maaseutua ja diskonttaamalla seuraavan sukupolven metsätalouden edellytyksiä.

Tulevalle sukupolvelle on myös tulossa lasku huonolaatuisesta puusta. Näyttää siltä, että korkealaatuinen puuseppien ja rakentajien tukkipuu tulee olemaan harvinaista herkkua sitten kun suunnitelmien mukaan päästään korjaamaan tukkisatoa ensimmäisistä avohakkuista.

Jo tällä hetkellä mekaanisen sektori on törmännyt nopeasti laskevaan puun laatuun. Tämä johtuu siitä, että koko sotien jälkeisen ajan metsistä on alahavennuksilla otettu alikasvospuuta kuitupuuksi selluteollisuudelle. Näin korkealaatuisin tulevan tukkipuun aines on kasvatushakkuiden nimissä pitkälle poistettu metsistämme.

Kun mainostetaan sotien jälkeisiä kasvulukuja olisikin hyvä asettaa rinnalle laskelma millaista määrää ja ja laatua olisi saatu erilaisilla yläharvennuksiin perustuvilla hakkuilla.

Jos arvioimme varovasti että avohakkuissa on menetetty esim viisi miljoonaa kuutiota elpymiskykyista alikasvospuuta vuosittain, voimme arvioida että on menetetty 10-20 miljoonan kuution laadukas tukkipuusato, joka niistä olisi muutamassa vuosikymmenessä saatu. Tulomenetyksenä kyse on vuosittain jopa 500 miljoonan euron tappiosta metsänomistajille. Niiden sijaan on saatu vain runsaat ja metsätalouden kannattavuuden romahduttaneet uudistamis- ja taimikonhoitokulut.

Alaharvennuksilla onkin aiheutettu kaikkein suurimmat taloudelliset vahingot metsänomistajille, mutta myös vahingoitettu mekaanisen puunjalostusteollisuuden elinmahdollisuuksia. Meillä ei olisi nyt tukkipuupulaa, eikä laatupuupulaa, jos aliskasvosta olisi säästetty ja sovellettu yläharvennuksia.

Valitettavasti metsähallinto pakkokeinoin esti tällaisen toiminnan tuomiten sen metsän hävittämiseksi.

Metsäkatastrofi on tapahtuva tosiasia ja silti Matti Palokin, joka on opittu tuntemaan yhtenä kriittisimmistä metlalaisista, kirjoittaa sujuvasti tämän yhteisen liturgian metsä-Suomen menestystarinasta. Tilanne on huolestuttava.

Mihin me tarvitsemme sellaista metsäntutkimusta, joka ei kykene antamaan todellista kuvaa menossa olevista tapahtumista?

Timo Hammar
puuseppä
Kempele

Hannu Hyvönen
metsänomistaja, videodokumentaristi
Ekometsätalouden Liiton hallituksen jäsen
Iisalmi

Aarne Juhonsalo
metsänomistaja
Pohjois-Pohjanmaan Hyvän Metsänhoidon Yhdistyksen pj
Oulainen