Erkki Lähde

Erirakenteisen metsänhoidon kriteereistä

Nykyinen metsälaki määrittelee kaksi puuston kasvatuslinjaa: puustoa joko kasvatetaan tai uudistetaan. Jako ei ole mielekäs silloin kun puusto samanaikaisesti kasvaa ja uudistuu kuten tapahtuu erirakenteisena kasvatuksessa. Tässäkin kasvatusvaihtoehdossa voidaan kuitenkin toisinaan painottaa enemmän uudistamista ja toisinaan puuston määrällistä kasvua. Metsälainsäädäntö ei anna ohjeita eikä määräyksiä erirakenteisena kasvatusta varten. Tämän vuoksi nykykäytäntö edellyttää erirakenteisena kasvatukselta tasarakenteiskasvatuksen kriteerien täyttämistä. Menettely ei ole mielekäs eikä tee oikeutta erirakenteisena kasvatukselle. Tarvitaan siten uudet kriteerit. Seuraavassa tehdään ehdotus kriteereiksi. Ne perustuvat mm. VMI-tietojen antamaan pitkäaikaiseen kehitykseen, joka on varmennettu pitkäaikaisilla (25 vuotta) kenttäkokeilla.

Kun erirakenteisena kasvatuksessa painotetaan puuston kasvua, joka voidaan ilmoittaa metsänkäyttöilmoituksessa, voidaan hakkuunjälkeiselle puustolle asettaa minimirajat. Niiden tulee perustua hakkuunjälkeiseen valtapituuteen, mutta niiden tulee ylittää nykyiset ns. lakirajat. Samalla tulee ottaa huomioon, että kasvatuksessa ei lainkaan jouduta uudistamishakkuiden jälkeiseen vähäpuustoiseen vaiheeseen. Suositeltavaksi minimipuustoksi ehdotetaan 75 % vastaavista tasarakenteisena kasvatuksen harvennuksen jälkeisistä rajoista. Tällöin harvennuksen jälkeinen minimi esimerkiksi Etelä-Suomen tuoreella kankaalla voisi olla 13 m2/ha. Vastaavasti hakkuuseen ryhtymisen suositusraja voisi olla samalla MT:llä 23 m2/ha. Hakkuun jälkeisen puuston tulisi olla erirakenteista siten, että pieniä puita tulisi olla eniten ja niiden määrä olisi laskeva läpimitan suuretessa, mutta rinnankorkeudelta alle 10 cm puita (mäntyä, kuusta, koivua tai/ja haapaa) tulisi olla vähintään 500 kpl ha ja keskikokoisia (10-20 cm) 250 kpl ha. Isojen puiden määrää ei olisi mielekästä säädellä.

Uudistamispainotteisessa hakkuussa edellytettäisiin jätettäväksi riittävästi siementämiskykyisiä puita, esimerkiksi mäntyjä, kuusia ja/tai koivuja, joiden koko tulisi olla >15 cm, vähintään 100 kpl ha. Pohjapinta-alan sijasta tulisi kriteerinä käyttää tietyn ajan kuluessa syntyneiden taimien ja olevan muun alikasvoksen määrää. Hyväksyttävät puulajit ja niiden suhteet voisivat olla samoja kuin nykykäytännön tasarakenteisessa kasvatuksessa, mutta koko- ja etäisyysrajoitukset eivät ole mielekkäitä. Koska erirakenteisessa metsässä on valmiina erirakenteista puustoa, se tulee ottaa koolla painotettuna mukaan uudistumiskriteereihin. Uudistumisen aikajaksoksi sopisi 10 vuotta Etelä-Suomessa ja 20 vuotta Pohjois-Suomessa. Määriä ei olisi tarpeen vaihdella kasvupaikoittain. Tällöin 10 vuoden kuluttua hakkuusta tulisi hyväksyttäviä taimia (<1,3 m) ja muuta alikasvosta  (1,3 m-10 cm läpimitta) olla yhteensä 700 kpl/ha. Jos määrä ei täyttyisi, edellytettäisiin tehtäväksi puuttuva määrä täydennysistutusta.
Edellä esitettyjä kriteerejä käytettäessä varmistettaisiin, että metsän erirakenteisena kasvatuksessa ei ajauduttaisi riittämättömään uudistumiseen eikä toisaalta kasvatusvaiheessa vajaapuustoisuuteen.