Timo Hammar

Puutavaran ulkokuivaus 

Perinteinen lähestymistapa puun käsittelyssä on perustunut vuoden kierron huomioimiseen. Puun kuivauksessa se on tarkoittanut kaatoaikaa talvella, jolloin puun kosteus on reilusti pienempi. Näin myös kuivauksella poistettavan veden määrä on merkittävästi pienempi. Havupuilla kasvukaudella nousee erityisesti pintapuun kosteus, joka yleensä on 80–130 %. Sydänpuun kosteus on huomattavasti alhaisempi, yleensä noin 30–50 %.  Kun sahatavarassa on mukana sekä sydän- että pintapuuta, pienempi kosteusero nopeuttaa talvikaadetun puun kuivumista.
Kuivauksen ongelmana on myös puun sinistyminen. Sinistymistä tapahtuu, kun puun kosteus on yli 20 % ja lämpötila reilusti lämpimän puolella. Talvikaadettu ja sahattu puutavara ehtii kevään aikana hyvissä olosuhteissa kuivua pinnaltaan alle 20 %.
Kuivuminen tapahtuu periaatteessa kaksivaiheisesti. Puun pinnalta kosteus haihtuu ympäröivään ilmaan ja puun sisällä kosteus pyrkii tasaantumaan. Puun kuivuessa pinnalta, vesi siirtyy puun sisältä pintaa kohden. Ulkokuivauksessa voidaankin kuivumisnopeuteen vaikuttaa vain ilmanvaihdon ja valon määrällä. Hyvä kuivauspaikka on tuulinen ja aurinkoinen.
Kosteus puussa on kahdessa muodossa. Puun solukon onteloissa on vettä nesteenä. Tämä niin sanottu vapaa vesi kuivuu puusta nopeasti. Myös puun solukon seinämiin kuitujen väliin on sitoutunut vettä molekyyleinä. Kun tämä kosteus alkaa poistua puusta, puun kuitujen väliin syntyy tilaa ja puu alkaa kutistua. Tätä kohtaa puun kuivumisessa tai kostumisessa kutsutaan puun syiden kyllästymispisteeksi. Männyllä se on noin 30 % kosteudessa. Käytännön merkitystä tällä on lähinnä siten, että puun pinta alkaa kutistua ennen sisäosaa, jossa kosteus on suurempi. Nopea kuivaus aiheuttaakin pinnan halkeilua ja jännityksiä puun sisä- ja ulkopinnan välille. Ulkokuivauksella saadaankin varovaisena kuivausmenetelmänä hyvälaatuista puutavaraa.

Ulkokuivatussa puussa on seuraavia etuja:

• Vähemmän jännityksiä, halkeamia ja muita kuivausvirheitä
• Pitkän kuivumisajan aikana puussa jännitykset ovat tasaantuneet
• Matalan kuivauslämpötilan ja hitaan kuivumisen aikana puusta poistuu vähemmän haihtuvia yhdisteitä ja pihka ja hartsit kiinnittyvät puun solukkoon. Säänkestävyys paranee.
• Kuivaus ei kuluta energiaa

Ulkokuivaukseen liittyy seuraavia ongelmia:

• Sinistymisen vaara lämpimänä vuodenaikana
• Hidas kierto sitoo pääomaa
• Vaatii käsityötä mutta soveltuu hyvin maatilan vuoden työnkulkuun

Ulkokuivauksen toteutus

Taapelin pohjan pitää olla kantava ja kuiva. Sora on hyvä alusta. Aluspuut tulevat noin puoli metriä korkealle maasta kivien tai betonista valettujen tukien päälle. Hyvä paikka on tuulinen ja aurinkoinen.  Taapelin pituus on pisimmän puutavaran mukaan ja ladonta vuorotellen tasan molemmista päistä. Ladottaessa väliä jätetään 3-5 senttiä ilmankierron varmistamiseksi.  Leveys on 1,5 – 2,0 metriä. Rimat laitetaan tasan samoille kohdin ja päissä mahdollisemman lähelle nipun päätä.  Päät kuivuvat nopeammin ja halkeamia tulee yleensä ensimmäiseen rimaan saakka. Rimojen tulisi olla kuivia ja mielellään kuusta, jotta riman kohdalle ei tulisi sinistymää. Tärkeää on tehdä taapelille kunnon katto, jonka alle jää vähintään puolimetriä ilmaväliä.
Kevään aurinkoiset ja kylmät säät ovat ulkokuivauksen parasta aikaa. Kesän aikaan kuivumista tapahtuu heinäkuulle saakka. Elokuussa suuret ilmankosteudet yleensä hidastavat tai pysäyttävät kuivumisen. Kuivausta voi jatkaa siirtämällä ulkokuivattua puuta sisätilaan. Puusepän käyttöön hyvin ulkokuivattu puu kuivaa verstaalla muutamassa kuukaudessa.