Toisinajattelijan väitöskirja ravistelee rakenteita

Löysiko Lauri Vaara metsämuutoksen avaimet?

Lauri Vaara on elänyt läpi suomalaisen metsämurroksen, poimintahakkuiden hevosmetsätaloudesta monitoimikoineiden avohakkuisiin. Muutosta perusteltiin rationaalisuudella ja tehokkuudella, mutta oliko toiminta järkevää ja kannattavaa ja kenen kannalta? Näiden kysymysten pariin metsänhoitaja Lauri Vaara törmäsi jo ensimmäisillä savotoillaan 60-luvun alussa. Maaseudun ja metsänomistajien näkökulmasta katsottuna asiat näyttivätkin toiselta kuin virallisessa Metsämarssien ja Puulla parempiin päivien- kampanjoiden ohjelmajulistuksissa

-Olin Lapissa mettänparannuspiirin päällikkönä ja siellä mun vanhat savottakaverini ja muut ihmiset kertoivat tästä metsäalan rajusta murroksesta, joka silloin lähti käyntiin. Tuotiin metsätraktorit mettään ja isäntien omat koneet jätettiin kylymästi pihalle seisomaan. Metsätraktorille maksettiin parempia taksoja vielä kuin näille eli kysymys ei ollut edes kustannuksista, vaan semmosesta näennäestehokkuudesta. - Kun pääomakustannuksiltaan korkeilla koneilla korvataan miestyötä, niin ei se tuottavuuden nousu suinkaan peitä pääomakustannusten nousua. Semmoinen selvä ilmiöhän tässä on tapahtunut. Kyllähän talousteoriassa selkeästi erotetaan taloustuottavuus ja sitten nämä fyysiset tuottavuudet. Mutta meillä ei metsätaloudessa ole sitä kyetty tekemään. Kun koneellistamisen linjaratkaisua ei ole kyetty perustelmaan kannattavuudella on vedottu pelkoon työvoimapulasta. Tämä ällistyttää Lauri Vaaraa.

-Kun kymmenin tuhansin vaiko sadointuhansin lähti ihmiset ruotsiin niin sitten sanotaan että miehet loppu. Kyllä se on kummallista!

Tällaisistä lähtökohdista alkoi metsänhoitaja Lauri Vaara tarkastella suomalaista metsätaloutta ja erityisesti puunkorjuun ja kaupan järjestelmää ja päätyi näkemyksiin, jotka hän tiivisti pamflettiinsa Oikeus omaan metsään (1990). Keskeinen tulos oli se, ettei Suomessa toimi vapaa kilpailu puukaupan ja puunkorjuutyön markkinoilla, koska pystykauppajärjestelmän myötä teollisuus on vuokrannut metsät hallintaansa puunkorjuun ajaksi.

-Keskeisin on juuri tämä pystykaupan käsite. Se on metsänvuokrausta, siinä kahdesta tuotteesta käydään kauppaa. Käydään samanaikaisesti myyjän puusta ja ostajan korjuutyöstä ja ne paketoidaan yhdeksi. Ei ole ymmärretty että tässä on kahden tuotteen kaupasta kyse, joka on sitten muotoiltu metsänvuokraukseksi.

Tutkijaksi ikämiehenä

Vaaran ideaa ei ymmärretty, eikä haluttu ymmärtää. Toivottua keskustelua ja johtopäätöksiä ei syntynyt, vaan meno on jatkunut entisellään. Pystykauppojen ja aukkohakkuiden määrät ovat vain kasvaneet.

Lauri Vaara vaikeni, muttei hellittänyt. Hän jatkoi asian tutkimista ja sai tuekseen yliopistolta työhuoneen ja tutkija-apua. Viimeiset vuodet Vaara on koonnut tuloksiaan väitöskirjan muotoon ja uurastus palkittiin helmikuun lopussa. Salin täysi metsämiehiä sai kuunnella, kuinka Lauri Vaara väitteli tohtoriksi aiheenaan "Toimitus- ja pystykauppapuun hintasuhteet ja puunkorjuun rationaalisuus".

-Olen 71-vuotias ja kyllähän se ihan mielenkiintoinen kokemus on ollut. Kun ilmeisesti olen luonteeltani, miten nyt sanois, selvyyteen pyrkijä, semmoinen miksi-kysymyksiä tekevä. Ja olenhan minä näitä elämäni varrella paljon tehnyt. Nyt on ollut mielenkiintoista tutkimuksen keinoin niitä vastauksia etsiä. Erityisesti talousteorian soveltaminen metsätalouden rakennearviointiin oli oivallinen kokemus.

Perhemetsätaloutta yhtiöiden ehdoilla

Keskeisiä tuloksia Lauri Vaaralla on se, ettei yhtiöiden hallinnoima puunkorjuu ole kulujensa osalta taloudellisesti perusteltavissa, mutta koska yhtiöillä on monopoliasema puunkorjuumarkkinoilla, ne voivat "laskuttaa" tappion puunhinnassa metsänomistajilta. Yksin tämä tappio on Vaaran mukaan miljardimarkkaa vuodessa alhaisempina puunhintoina. Monopoliaseman yhtiöt saavat pystykauppajärjestelmässä puunkorjuun polkuhinnoittelun avulla. Näin tosiasiassa vapaata kilpailua ja vaihtoehtoja ei ole, ei myöskään korjuutyön laadunvalvontaa valinnan kautta.

-Normaalissa markkinataloudessahan metsänomistaja päättäisi siitä sillä tavalla, että kun se tietää että tuo korjaaja tekee hyvää jälkeä, minä ostan korjuutyön tuolta. On hyvänlaatuista työtä tarjoavia ja huonolaatuista työtä tarjoavia yrittäjiä ja sen työ menee kaupaksi joka tarjoaa laadukasta työtä.

Vaara on tutkinut puunkorjuuta eri maissa ja pitää suomalaista mallia, jossa yhtiöt ovat tulleet tehtaanporttien sisältä metsiin hallitsemaan puunkorjuutapahtumaa, ainutlaatuisena.

-Kanadan valtion metsissä on tätä konsessiohakkuuta, jonka yksi muoto on pystykauppa. Nimenomaan valtionmetsissä maailmalla esiintyy tätä pystykauppajärjestelmää, metsänvuokrausta. Monissa kehitysmaissa, Kanadassa ja entisessä Neuvostoliitossa.

-Yhtiö korjaa niistä puuta aivan kuin omista metsistään ja omalla työvoimallaan ja kuljettaa puun omiin tehtaisiinsa, pieniä toimituksia yksityisiin pienjalostajille saattaa olla, mutta pääasiassa näin. -Meillä toimii tällainen suurmetsätalouden kaltainen, teollisuuden metsänomistuksen kaltainen järjestelmä tässä puunkorjuupuolella. Meillä puhutaan perhemetsätaloudesta. Ei sillä nimityksellä ole katetta. Ei sillä ole katetta.

Kestävää vai ryöstömetsätaloutta?

Lauri Vaara kuvaa mallia sanalla exploatoiva metsätalous, eli ryöstömetsätalous.

- Tällaisen ryöstömetsätalouden ja kestävän metsätalouden ero on siinä että exploatoivassa metsätaloudessa pyritään puukuutio hyödyntämään, mutta kestävässä metsätaloudessa pyritään pinta-alayksikön hyöty saamaan mahdollisimman korkeaksi.

Niinpä myyjän hallitsemassa korjuutapahtumassa kiinnostuksen kohteena on myös se puusto ja maaperä, joka korjuutapahtuman jälkeen jää uuden tuoton perustaksi. Kiinnostava tieto Vaaran väitöskirjassa kertoo, että Helsingin ruotsinkielisen metsänhoitoyhdistyksen alueella vallitsee muusta maasta poikkeava käytäntö. Suurin osa puusta myydäänkin tienvarteen toimituskaupoilla, eikä pystykaupoilla. Mutta alueella on myös muuta maata oleellisesti pienemmät metsänuudistamiskulut.

Katetta ei ole myöskään puheilla itsenäisistä metsäkoneyrittäjistä. Vaaran väitöskirjasta löytyy huikeita kuvauksia siitä "vapaudesta" , joka yhtiöiden alaisina toimivilla koneyrittäjillä on osanaan. Kun metsäyhtiö päättää yrittäjän puolesta konetyypin, vuosimallin ja jopa konemerkin, ei vapaudesta ole paljoa jäljellä. Suomesta löytyykin maailman modernein metsäkonekanta ja velkaisimmat koneyrittäjät. Jos teollisuus hiostaisi samaa tahtia omia työntekijöitään kuin pankki yhtiön korjuu"yrittäjiä" , työsuojeluviranomaiset puuttuisivat asiaan.

Yhdeksi hyötyjäksi järjestelmästä Lauri Vaara näkeekin metsäkoneteollisuuden. Järjestelmä on rakennettu turvaamaan erikoiskoneiden ympärivuotinen täystyöllisyys, vaikka maassa on yhtä toimiva maataloustraktorikalusto. Vaaran laskelmien mukaan niillä voisi korjata viidessä talvikuukaudessa koko yksityismetsien puuntuotannon. Tällöin vältyttäisiin myös kesäkorjuun aiheuttamilta huomattavilla maaperävaurioilta ja muulta ekologiselta häiriöltä.

Maaseudun ahdinko ja metsämiesideologia

Tappion kärsijänä järjestelmästä on ekologian lisäksi ennenmuuta metsänomistajat, maaseutu ja mekaaninen puunjalostus.

-Kun meillä on käytössä tämä leimikkokauppa, kaikki puutavaralajit pitää myydä sille metsäyhtiölle, niin eihän siellä pääse nämä erikoispuu-ja tukkipuuvalinta toteutumaan normaalisti. Se on yhtälailla myyjän tappio kuin kansantalouden tappio. Kyllähän kansantaloudellisesti pitäisi pyrkiä siihen että arvokas raaka-aine menee arvokkaaseen käyttöön. Meillä se ei todellakaan pääse toteutumaan tämä valinta.

-Nimenomaan tämä puukaupan ongelma heijastuu myös tänne jatkojalostukseen että jatkojalostajilla ei ole turvattu tämän hyvänlaatuisen raaka-aineen saanti. Silloin kun on kova sahatavaran kysyntä ulkomailla niin nämä suuret integraatit niin ei ne oikein kotimaista jalostaa oikein tahdo ottaa huomioon.

Lauri Vaara on puhunut ja kirjoittanut "pellon ja metsän yhteydestä" , luonnollisesta synergiasta ja työnjaosta, joka toimi aina sotiin asti.

-Suomen oloissa maatalous on pakotettu hyvin lyhyeen tuotantokauteen kesäkauteen mutta myös metsätaloudessa luonnonolot pakoittavat kausiluonteiseen, mutta eri vuoden aikana . Ja tämä työnjako toimi, mutta nyt me olemme sitä kolme vuosikymmentä yrittäneet eriyttää. Kyllä minä näen että tässä on ideologinen syy ollut yhtenä tekijänä koska kustannussyy se ei ole ollut. Kun itsekin metsänhoitajana tiedän kuinka ammattikunnan kielenkäyttö on ollut äärettömän tällaista maatalouskielteistä.

Miten vääristymät voidaan oikaista?

Lauri Vaara uskoo, että pystykauppajärjestelmästä luopuminen olisi avain metsätalouden rakennemuutokseen ja myös maaseudun eloonjäämiskamppailuun. Uutta yrittämistä alkaisi syntyä välittömästi, kun vapaa kilpailu tuotaisiin maatalousyrittäjienkin ulottuville metsätaloudessa.

-Kaksi elintä on aivan ratkaisevassa asemassa. Toinen on MTK ja toinen on kilpailuvirasto. Nämä sen voivat muuttaa. Jos MTK:ssa silmät aukeaa, niin se olisi avainasemassa.

Lauri Vaaran mielestä MTK voisi yksinkertaisesti lähteä suosittelemaan metsänomistajille että pystykauppamuotoista kauppaa ei enää käydä ja yhtiöt saavat kyllä korjata puuta mutta korjuusopimuksen puitteissa. Kilpailuviraston taas pitäisi puuttua korjuutyön polkumyyntiin ja kytkykauppaan.

-Kilpailuvirasto minusta olisi aivan oikeutettu ja velvoitettu puuttumaan nimenomaan tähän puun ja korjuutyön paketointiin. Kilpailuvirastolla on siinä harkintamahdollisuus, jos se estää kilpailua ja korjuutyön kilpailun se täydellisesti estää.

Yhtenä mahdollisuutena on myös EU ja sen kilpailuviranomaiset.
-EU:n kilpailuvirastohan tutkii vain näitä puukaupan sopimuksia. Etttä ovatko nämä hintasopimukset laillisia tai sallittuja. Tilapäisesti tämä kai on päätynyt siihen että tehtäköön näitä vielä hetki. Mutta näihin korjuutyön kilpailutilanteeseen se ei tietenkään ole puuttunut koska sitä ei kukaan ole esille nostanut.

Lauri Vaaran tutkijan ura on tuottanut merkittävän analyysin suomalaisesta metsätaloudesta. Varmaankin tosiasioiden tunnustaminen on myös metsätaloudessa viisauden alku. Erityisen hyvä oheisaineisto työ olisi esimerkiksi Päättäjien metsäakatemian osallistujille ja Kansallisen metsäohjelman valmistelijoille. Itse tutkija on kiinnostunut jatkamaan analyysiaan.

-Pitäisi oikeastaan tehdä semmoinen syvempi analyysi että mitkä voimat ne oikein ovat jotka ohjaavat metsätaloutta tällaiseen tilanteeseen missä nyt ollaan. Siitä olen jotakin väitöskirjassa esittänyt, mutta ei ne ole riittävän syvällisiä. Siinä olisi analysoitavaa enemmän.

haastattelu: Hannu Hyvönen