Metsän jatkuva kasvatus

(229 sivua)

Timo Pukkala, Erkki Lähde , Olavi Laiho
Myynti: Joen Forest Program Consulting
(timo.pukkala@monsu.net)

ISBN 978-952-61-0304-4

Kirjan tilaushinta:
25 € (+ 5 euroa postituskulut )
- Yhteishintaan Hyvä metsänhoito-kirjan kanssa 35 € (+ 5 euroa postituskulut )

> Tilaa kirja
> Keskustele kirjasta

Kirjassa esitetään tietoja ja ohjeita metsien jatkuvasta kasvatuksesta. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei avohakata, jolloin se on jatkuvasti puuston peittämä. Kirjassa osoitetaan, että jatkuva kasvatus on metsänomistajalle kannattavampaa kuin avohakkuisiin perustuva viljelymetsätalous.
Monikäytön ja monimuotoisuuden suojelun kannalta jatkuva kasvatus on selvästi
viljelymetsätaloutta parempi metsätalouden muoto.

Kirjan ensimmäinen luku taustoittaa jatkuvan kasvatuksen käyttöä ja tutkimusta Suomessa. Toisessa luvussa tarkastellaan metsien rakennetta ja kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana.
Metsänhoito-ohjeita jatkuvaa kasvatusta varten annetaan kolmannessa luvussa. Luvussa neljä tarkastellaan jatkuvan kasvatuksen tuottavuutta ja kannattavuutta. Viidennessä luvussa käsitellään jatkuvarakenteisten metsien mallitusta ja käsittelyn optimointia. Viimeisessä luvussa esitetään kirjan sanoma tiivistetyssä muodossa ja samalla korjataan joitakin virheellisiä käsityksiä jatkuvasta
kasvatuksesta ja eri-ikäismetsätaloudesta.

Kirjassa esitetyt tiedot perustuvat tutkimuksiin, jotka on julkaistu kansainvälisissä tieteellisissä
julkaisusarjoissa. Laskelmat on tehty kasvumalleilla, jotka on julkaistu ja varmennettu
riippumattomilla tutkimusaineistoilla. Tieteen periaatteiden mukaisesti kirjassa esitetyt laskelmat
ja tulokset ovat tarkistettavissa ja toistettavissa.

Kirja sopii metsäammattilaisille, metsänomistajille, opiskelijoille ja metsistä kiinnostuneelle
"jokamiehelle". Tekstiä on täydennetty valokuvilla, taulukoilla, piirroksilla ja tietolaatikoilla.

Metsät soveltuvat jatkuvaan kasvatukseen

Maastoselvitykset ja metsien valtakunnalliset arvioinnit ovat osoittaneet, että luonnonvaraisesti
kehittyneissä metsissä kasvaa Suomen oloissa sekaisin monen ikäisiä ja kokoisia puita. Metsät ovat
usein sekametsiä, joissa pieniä puita on eniten ja isoja vähiten. Tällaisia ns. erirakenteisia metsiä
on vieläkin suuri osa Suomen metsistä. Metsäluonto pyrkii palauttamaan käsitellytkin puustot
takaisin erirakenteisiksi. Suuressa osassa Suomen metsiä on niin runsaasti alikasvosta (taimia ja
pieniä puita), että metsään saataisiin helposti kasvamaan uusi puusukupolvi pelkästään
vapauttamalla alikasvos eli poistamalla suuret puut.
Alikasvosmetsiköt ja muut erirakenteiset metsät ovat otollisimpia jatkuvan kasvatuksen kohteita.
Tuottavimpia kohteita ovat nuoret metsät. Pitkään hakkaamatta olleen vanhan kuusikon jatkuva
kasvatus kannattaa aloittaa uudistamalla metsä suojuspuuhakkuulla. Jos metsikössä on jo valmiiksi
taimia ja pieniä puita, edullisinta on poistaa vanha puusto yhdessä tai useammassa hakkuussa.
Tiheää tasaikäistä metsää kannattaa harventaa voimakkaasti, jolloin siihen kehittyy runsas
alikasvos.

Jatkuva kasvatus on tuottavaa ja kannattavaa

Pitkäkestoiset metsänhoitokokeet, valtakunnalliset metsien arvioinnit ja puiden kasvua kuvaavat
mallit osoittavat, että jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden puuntuotos on suunnilleen
sama. Taloudellinen kannattavuus on jatkuvassa kasvatuksessa kuitenkin selvästi parempi kuin
avohakkuuseen ja viljelyyn perustuvassa metsätaloudessa, koska jatkuvassa kasvatuksessa ei ole
viljelykustannuksia. Korjattava puusto on pääosin tukkipuustoa, jonka myyntihinta on hyvä.
Metsikön arvokasvu on koko ajan hyvä, sillä pienpuustoa siirtyy jatkuvasti kuitupuun kokoluokkiin
ja kuitupuista kasvaa tukkipuita. Jatkuva kasvatuksen yleisohje kuuluu: hakkaa tukkipuita ja
kasvata kuitupuista uusia tukkipuita.

Metsiä käytetään moniin tarkoituksiin

Metsillä on monia muitakin käyttömuotoja kuin puuntuotanto. Metsiä tarvitaan enenevässä
määrin tuottamaan niin sanottuja ekosysteemipalveluja. Niitä ovat mm. keräily, virkistyskäyttö,
luontomatkailu, porotalous ja metsästys. Myös monimuotoisuuden ja vesistöjen suojelu sekä
hiilen sidonta kuuluvat metsän tuottamiin "palveluihin". Kirjassa on osoitettu, että jatkuva
kasvatus on tasaikäismetsätaloutta parempi vaihtoehto myös ekosysteemipalvelujen
näkökulmasta. Metsätalouden ympäristöhaitat ovat jatkuvassa kasvatuksessa vähäisiä. Hakkuiden
vaikutukset monikäyttöön ja luontomatkailuun ovat olennaisesti pienemmät kuin avohakkuuseen
ja viljelyyn perustuvassa tasaikäismetsätaloudessa.

Tukipolitiikan tulisi edistää jatkuvaa kasvatusta

Ekosysteemipalvelut ovat metsänomistajan kannalta puuntuotannon ulkoisvaikutuksia, joista
hyötyvät usein enemmän muut kuin hän itse. Tämän vuoksi yhteiskunnan tulisi tukea ja edistää
niiden tuottamista. Nimenomaan jatkuvaa kasvatusta tulisi edistää, koska se tuottaa
ekosysteemipalveluja tasaikäismetsätaloutta paremmin. Puun tuottamista viljelymetsätalouden
keinoin ei ole tarpeen tukea valtion varoilla. Varsinkaan kuitupuun tuottamista Suomen metsissä
ei enää tarvitse edistää. Sellu- ja paperiteollisuus ovat vähitellen siirtymässä Suomesta maihin,
joissa raaka-aine ja työvoima ovat halpoja ja säädökset löysiä. Tukipolitiikalla tulisi
ekosysteemipalvelujen lisäksi edistää hyvälaatuisen tukkipuun tuotantoa, jos puuntuotantoa
ylipäätään halutaan tukea.

Juurikääpä ja jatkuva kasvatus

Monia Suomen kuusimetsiä vaivaa tyvilaho, jonka aiheuttaa juurikääpä-niminen sienitauti. On
uskottu, että juurikäävän takia tulee käyttää avohakkuita, koska silloin kuusen tilalle voidaan
istuttaa kestävämpää puulajia. Koivun ja männyn hirvituhojen ja männyn laatuongelmien takia
puulajia ei kuitenkaan yleensä vaihdeta vaan avohakatun lahovikaisen puuston tilalle istutetaan
uudelleen kuusta. Laho-ongelma ei ratkea tällä tavoin, koska juurikääpä leviää uuteen
kuusisukupolveen lahojen kantojen juuristoista. Lahovikainen metsä tulisi tervehdyttää
noudattamalla luontaista puulajidynamiikkaa eli uudistamalla kuusikko luontaisesti lehtipuille.
Tämä onnistuu jatkuvassa kasvatuksessa yhtä hyvin kuin tasaikäismetsätaloudessa.

Jatkuvasta kasvatuksesta on tutkimustietoa ja käytännön kokemusta

Toistuvasti on esitetty väite, että erirakenteisia metsiä ja jatkuvaa kasvatusta olisi tutkittu liian
vähän, jotta sitä voitaisiin käyttää. Jatkuvaan kasvatukseen verrattuna kuitenkin
tasaikäismetsätalous on uusi menetelmä, josta on kokemusta vasta 60 vuoden ajalta eli ei edes
yhden kiertoajan vertaa. Tasaikäismetsätalous aloitettiin ilman kunnollista tutkimustietoa sen
tuottavuudesta tai kannattavuudesta. Vieläkään ei ole tutkimuksia, joissa olisi osoitettu
nykykäytännön paremmuus vaihtoehtomenetelmiin verrattuna.

Ennen tasaikäismetsätalouden aikakautta metsiä käsiteltiin jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.
Nykyisin avohakataan lähinnä metsiä, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet erirakenteisina ja joita
aluksi käsiteltiin jatkuvan kasvatuksen hakkuilla. Uudempaa tietoa jatkuvasta kasvatuksesta on
kertynyt kymmenistä metsänhoitokokeista, joita on perustettu ja seurattu 1980-luvulta lähtien.
Menetelmästä on jo useita systemaattiseen analyysiin ja laajoihin aineistoihin perustuvia tuoreita
tutkimuksia, joiden tuloksia on julkaistu kansainvälisissä metsätieteellisissä julkaisusarjoissa.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuista nykyisellä korjuukalustolla on myös kertynyt kokemusta.
Toteutetuissa hakkuissa kertymä on ollut hyvä ja vauriot jäävälle puustolle ovat olleet vähäisiä.
Puusta on saatu sama hinta kuin varttuneen tasaikäisen metsikön harvennushakkuussa.